Huuhaata vai faktaa?

02.03.2020

Innostuin kovasti kun ravitsemustieteen opinnoissa kurssitehtävänä oli opetella tunnistamaan huuhaa. Huuhaa on siis höpö höpöä, uskomuksia, luuloja, väärää faktaa. Oppimaamme pitää peilata sosiaalisessa mediassa esitettyihin terveysväitteisiin ja pohtia, voivatko ne pitää paikkaansa.

Miten tunnistat huuhaan?

Se ei olekaan aivan niin helppoa kuin uskoisi. Jos väitän sinulle, että maailma onkin litteä, naurat ja väität minua hölmöksi, koska tiedät väitteeni vääräksi. Lukemattoman moni asia on väitettäni vastaan. Jos väitän sinulle, että lisäämällä jotakin hedelmää veteen, jota sinun tulee juoda litra joka aamu ja saat siitä terveyshyötyjä, joita kukaan muu maailmassa ei ole ennen minua keksinyt, saatat jäädä pohtimaan, voisinko sittenkin olla oikeassa.

Mediassa törmäät jatkuvasti terveysväitteisiin, milloin mikä ruoka-aine parantaa tai sairastuttaa. Jonkin asian ylle nousee kova hype, vaikka varsinaista faktatietoa väitettä tukevista tutkimuksista ei löydy.

Punnitessasi jotakin väitettä, ota selvää ensin, vaikka kysymällä henkilöltä suoraan, mihin hän perustaa väitteensä. Onko väitteen takana oma kokemus, jonkun toisen kokemus vai tutkittu tieto? Esimerkiksi "tunsin oloni energisemmäksi" on hyvin subjektiivinen kokemus, mutta "veriarvoni paranivat" ovat jo mitattua ja johonkin asteikkoon verrattua tietoa.

Jos väitteen esittäjä kertoo sinulle, että "asia on näin koska minä sanon", voit jo hyvin suoraan nakata väitteen roskakoriin.

Monesti väitteen esitetään perustuvan tutkimuksiin, mahdollisesti uusimpiin tutkimustuloksiin jossain toisessa maassa. Onko kyseessä ihmisillä tehty tutkimus? Onko tehty useita tutkimuksia, joilla päästiin samaan lopputulemaan? Mikä voi olla syynä, ettei tästä tiedosta ole tehty virallista?

Tiede korjaa itseään jatkuvasti. Esimerkiksi ravitsemussuosituksia korjataan sitä mukaa kun saadaan riittävästi uutta tietoa, yksi yksittäinen tutkimustulos ei riitä suositusten muuttamiseen. Tiede pystyy sanomaan olleensa väärässä, jääräpäisesti omaa totuuttaan julistava guru pysyy näkökannassaan hamaan tappiin saakka.

Siksi tiede kestää kritiikin. Tiedettä haastetaan jatkuvasti. Tiede ei siitä suutu, se kuuluu tieteeseen. Mutta haastapa itseoppinut guru, hän tuskin jää miettimään saamaansa kritiikkiään ja toteaa myöhemmin olleensa väärässä. Todennäköisemmin saat vain bannit hänen sivuilleen.

Yksi esimerkki vahvasta huuhaasta on eräs hyvinvointiryhmä facebookissa, jonne ei saa postata vastaväitteitä eikä "opetuksen" ulkopuolista tietoa. Ryhmässä saa jakaa vain tämän tietyn gurun opettamaa totuutta, jonka tiedolla tämän ryhmän ylläpitäjän mukaan on suurempi painoarvo kuin esimerkiksi tieteellä. Koska "tiede on p*skaa".

Huuhaa-koriin voidaan hyvin herkästi heittää myös tuuliviirinä heiluvien henkilöiden väitteet, milloin he syyttävät KAIKKIA hiilihydraatteja ylipainosta, milloin syy onkin liiassa perunassa ja kohta syyllinen on liian vähän sitruunan syönti.

Esimerkiksi (laadukkaiden) hiilihydraattien hyödyistä on lukemattomia sitä tukevia tutkimuksia, kasvisten, hedelmien ja marjojen hyödyistä on lukemattomia sitä tukevia tutkimuksia. Väite, että kaikki hiilihydraatit tulisi karsia ruokavaliosta, koska ne lihottavat, on täysin typerä. Karsi höttöhiilarit, niistä ei ole terveyshyötyjä, vaikka toisaalta silloin tällöin syötynä ei haittaakaan. Mikään yksittäinen tekijä ei tee sinusta lihavaa. Voit edelleen lihoa vaikka söisit pelkkää proteiinia ja rasvaa (ja kasviksia).

Lisäksi väite, jonka mukaan joku tuntee olonsa loistavaksi jättäessään jonkin ravintoaineen pois ja korostaessaan jotakin toista, vaatii taas sitä tarkempaa tarkastelua. Onko kyseessä subjektiivinen tunne vai onko terveyttä mitattu? Johtuuko tunne siitä poisjätetystä vai toisen ravintoaineen suurentuneella osuudella? Onko jokin muu tekijä väitteen esittäjän elämässä muuttunut?

Joskus väittämän taustalta saattaa löytyä jotain perääkin. Esimerkiksi ravintolisät, esimerkiksi tiettyjä vitamiineja sisältävät valmisteet, ovat periaatteessa ehkä mahdollisesti hyödyllisiä. VOI OLLA, että niiden sisältämät vitamiinit esimerkiksi tukevat vastustuskykyä mutta määrät valmisteessa ovat usein naurettavan pieniä. Toisaalta taas, suositusten mukaisesti tarvittavat vitamiinit tulisi saada ruuasta. Vain d-vitamiinia suositellaan yleisesti lisänä otettavaksi sekä vegaaneilla muutama muu asia, johon kiinnittää huomiota. Tavan terve sekasyöjä, joka syö monipuolisesti ja terveellisesti, pystyy saamaan lähes kaiken tarvittavan syömästään ruuasta.

Miksi siis olettaisitkaan esimerkiksi terveytesi paranevan kohisten, jos vedät edelleen karkkia, pullaa ja sipsejä, etkä liiku ja syöt vain muutaman tällaisen ihmepillerin päivässä?

Yksi suosikeistani on terveysväitteet, tai pikemminkin pelottelut, joihin saat ratkaisun väitteen esittäjältä! Erityisesti näissä tilanteissa mieti tarkkaan, mihin tämä väite perustuu. Myykö henkilö sinulle aidosti ratkaisua pulmaasi (oliko sinulla edes pulmaa asian suhteen vai loiko väitteen esittäjä sellaisen?) vai onko tuote aivan höpöhöpöä.

Aina ei näistä huuhaaväitteistä varsinaista haittaa ole, korkeintaan rahanmeno. Joskus ehdotetut toimet kuitenkin voivat johtaa terveyden romahtamiseen tai jopa kuolemaan. Toisaalta on myös äärimmäisen surullista, että esimerkiksi lapsettomille kaupataan huuhaa-apuja ja näin käytetään heidän epätoivoaan surutta hyväksi.

Todella, todella mielenkiintoinen kurssi siis meneillään! Samalla kun olen kahlannut terveysasioita läpi somessa, olen törmännyt useisiin "kollegoihini", tai kilpailijoihin, miten sen nyt ottaa. Valitessasi sinulle sopivaa ravintovalmentajaa, ota humpuukinpaljastuslasit silmillesi. Ravintovalmentaja ei ole millään tavoin säädelty nimike, jopa sinä voit alkaa ravintovalmentajaksi juuri nyt. Jopa minä voin olla humpuukia :) 

Ainoastaan ravitsemusterapeutti on säädelty ammattinimike, jonka käytön myöntää Valvira. Älä sekoita ravitsemusterapeuttia ravintoterapeuttiin, se ei ole suojattu nimike.

Lisää huuhaan tunnistamisesta voit lukea täältä https://www.tervettaskeptisyytta.net/huuhaan-tunnistusopas/