Kurinalaisen dieetin vaarat

21.07.2020

Painokeskustelu on hankalaa. Toisaalta ylipaino on ongelma kaikkialla länsimaissa mutta toisaalta jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja siitä, miten sitä kohtelee. Ylipainon tuomista riskeistä tulee siis valistaa mutta syyllistämättä ja hiillostamatta. Ketään ei motivoi "pakko". Vai tiedätkö jonkun, joka on lopettanut tupakoinnin, koska hänelle on sitä ehdotettu? Tai onko joku päättänyt pudottaa painoaan vain, koska joku on pyytänyt?

Saattaa olla, että elän muiden mielestä hassussa kuplassa, mutta somessa näen lukemattomia muutoskuvia kun ihmiset ovat laihduttaneet (ja mitä lyhyemmässä ajassa, sen hienompi), etsitään keinoja nipistää vielä 5 kiloa pois (miksi?), ostetaan motivaatiovaatteita, jotta voitaisiin olla joskus vielä pienempiä ja etsitään mahdollisimman vähäkalorisia ruokavalioita sekä paljon kaloreita kuluttavia liikuntamuotoja.

Minä näen moniakin varoistusmerkkejä tässä.

Syömishäiriöt eivät koske vain nuoria naisia

Syömishäiriöinen ihminen mielletään ehkä helposti nuoreksi hoikaksi naiseksi, jota vaivaa ehkäpä anoreksia. Syömishäiriöistä kärsii kuitenkin molemmat sukupuolet kaikissa ikäluokissa.

Vaikka diagnosoituja syömishäiröisiä on vain pieni osa suomalaisista, paljon enemmän on heitä, jotka eivät täysin täytä syömishäiriön tunnusmerkkejä, mutta oireilua on silti havaittavissa. Urheilijat kärsivät "tavallista kansaa" enemmän syömishäiriöistä ja Syömishäiriöliiton mukaan valtaosa sairastuneista on itseasiassa normaali- tai ylipainoisia! Siksi syömishäiriötä ei aina voi nähdä päällepäin, siihen liittyy monia tunnepuolen ongelmia.

Milloin hälytyskellojen tulisi soida?

Seuraavien väittämien kohdalla pohdi, törmäätkö tällaiseen käytökseen jossain.

Ajatuksiin ja tunteisiin liittyvät:

  • ei pidä itsestään ja tuntee olevansa arvoton
  • ei usko, että kukaan voi rakastaa häntä sellaisenaan
  • ruoka on jatkuvasti mielessä ja tunteet ruokaa kohtaan ovat ristiriitaiset
  • uskoo olevansa lihava ja/tai ajattelee, että laihtuminen tekisi onnellisemmaksi tai toisi hyvän olon
  • kokee mielihyvää kun on laihtunut, ollut syömättä tai liikkunut kohtuuttoman paljon

Käyttäytymiseen liittyvät:

  • ei syö näläntunteen mukaisesti, pyrkii esim. syömään mahdollisimman vähän ja harvoin
  • syö vain tiettyjä ruokia tai noudattaa tiukasti rajoitettua ruokavaliota
  • paastoaa tai on pitkiä aikoja syömättä
  • edellisistä kohdista johtuen huomaa ajautuvansa ahmimaan suuria määriä ruokia / yli kylläisyystarpeensa
  • oksentaa tai käyttää muita kompensaatiokeinoja syötyään
  • tarkkailee pakonomaisesti painoaan tai peilikuvaansa
  • harrastaa pakonomaisesti liikuntaa ja liikuntasuorituksen väliin jättäminen tai lepopäivien pitäminen tuottaa voimakasta ahdistusta
  • ei saa nukuttua
  • salailee ja valehtelee

Miten usein laihdutetaan?

Millä tavoin sinä tai läheisesi olette pyrkineet pudottamaan painoa? Tai ehkä olet seurannut lehtijuttuja, ohjelmia tai vaikkapa vain työpaikalla kahvipöytäkeskusteluita (näitä riittää tammi- ja elokuussa).

Kun joku pyytää neuvoja painonpudotukseen, vastaukset ovat usein seuraavia: syö vähemmän (liiku enemmän), syö asiaa X vähemmän, kieltäydy herkuista, sokerista tmv, älä syö aikavälillä X, aloita liikuntamuoto X, korvaa syömistä vedenjuonnilla, älä anna nälälle periksi, retkahduksen jälkeen "palaa ruotuun", mehupaastoa, detoxaa, pussikeitot, kaalikeitot, lihaliemet ja jääpalat.....

Painonpudotukseen tarjotaan siis keinoja, joiden avulla "kasvatat itsekuria" kieltämällä nälän tunteen, rajoitat ruokavaliota kieltäytymällä jopa kokonaisesta ravintoaineryhmästä ja jos juhlissa erehdyt syömään palan kakkua, kannattaa seuraavana päivänä nauttia ainoastaan nestemäisiä ruokia ja lähteä hikilenkille. Liikkuminen, jotta "saa" syödä herkkuja, on yleistä seuraamillani somepalstoilla.

Rajoita, rajoita rajoita. Kontrolloi. Mittaa ja laske. (Auttaako nämä aidosti ketään?)

Vaikkakin syömishäiriöt esiintyvät yksilöllisesti oireilevina, on niistä eroteltavissa kolme päätyyppiä:

  • anoreksia (laihuushäiriö): syömisen voimakas rajoittaminen
  • bulimia (ahmimishäiriö): syömisen voimakas rajoittaminen + kontrollin menetys + kompensaatiokäyttäytyminen (esim. oksentaminen, paastoaminen, ylenmääräinen liikunta)
  • BED (binge eating disorder, ahmintahäiriö): hallitsemattomia ahmintakohtauksia, joihin liittyy voimakasta ahdistusta

Miksi joku sairastuu syömishäiriöön?

Sairastumiseen ei ole yhtä ainoaa syytä. Syömishäiriön syntyyn vaikuttaa siihen altistava geeni, mutta myös temperamentti sekä ulkonäköä ihannoiva, kilpailukeskeinen ja suorittamista ihannoiva ympäristö. Jokin elämäntapahtuma saattaa lopulta laukaista syömishäiriön ja syömisen kontrolloinnilla ihminen hakee hallinnan tunnetta. Syömishäiriöissä kyse ei siis ole pelkästään hoikkuuden ihannoinnista.

Tiukan, rajoitetun ruokavalion ja liikuntasuunnitelman noudattaminen voi luoda hallinnan tunnetta ja kuten edellisestä blogikirjoituksestani ehkä luitkin, ihmisaivot eivät kykene kauaa "itsekuriin", on "repsahdus" vääjäämätön. Tällaiseen harha-askeleeseen voi suhtautua neutraalisti tai epäterveesti, käymällä kauppaa kaloreilla. Siis "söin liikaa kaloreita, menen lenkille" tai "ahmin herkkuja koko viikonlopun, syön seuraavan viikon pelkkiä keittoja ja salaatteja". 

Tietyn painon tavoittelu on yleistä, mutta saavutatko onnen juuri kun vaaka näyttää haluamaasi lukemaa? Entä jos se jää kaksi kiloa vajaaksi? Tai kaksikymmentä? Entä sitten? Sokeudutko omille saavutuksillesi jos et "pääse maaliin"?

Vanhemmilla, koululla ja medialla on keskeinen rooli nuoren terveen minäkuvan rakentumisessa. Syömishäiriöitä auttaa ehkäisemään terveelliset ruokailutottumukset, hyväksyvä suhtautuminen omaan kehoon ja vartalon normaaliin kokoon, myönteinen käsitys itsestä, vahva itsetunto sekä hyvä sosiaalinen tuki. Nuorelle aikuinen, joka suhtautuu neutraalisti (ei välinpitämättömästi) omaan painoonsa ja ulkonäköönsä muutenkin, on hyvä esimerkki. Sukujuhlissa kahvipöytäkeskusteluna uudet laihdutuskeinot tai jonkun toisen sukulaisen paino eivät siis ole suotavia aiheita.

Erityisesti sinä, joka olet lapsien ja nuorien kanssa tekemisissä, huolehdithan siitä, että et näytä esimerkkiä "jatkuvasta laihduttamisesta", ruokien arvottamisesta etkä ainakaan ikinä, missään nimessä arvosta ihmistä hänen painonsa perusteella.

Loputon terveellisen ruuan tavoittelu

Aina syömishäiriöt eivät liity tietyn painon tavoitteluun. Syömishäiriö voi koskea myös ruuan terveellisyyden ihannointia. Tämäkin on pitkälle vietynä epäterveellistä, vaarallistakin. Sinusta saattaa ensialkuun tuntua siltä, että tokihan terveellistä ruokaa tulisi suosia. Toki, mutta kuka asettaa kriteerit ja millä perustein?

Olen itse ajatunut aikanaan tilanteeseen, jossa keräsin mielessäni listaa "epäterveellisistä" syömisistä. Tietyt lisäaineet olivat listallani erityisen suurella merkittyinä. Ajatus tämän takana oli kaunis, oman ja perheeni hyvinvointi, mutta se johti lopulta tilanteeseen, jossa en voinut syödä ravintolassa, koska en tiennyt, osasivatko he välttää juuri näitä "vaarallisiksi" mieltämiäni asioita. Haluni kompensoida vuosien pikaruualla elämistä, oli lukinnut minut neljän seinän sisälle rajallisen ruokavalion kanssa.

Miten sitten laihduttaisit?

Kun ruokavalion tiukka rajaaminen, herkkujen totaalikielto, paasto ja liikunnan raju lisääminen eivät ole suositeltavia keinoja, miten sitten voisit lähteä pudottamaan painoasi? Aloita hyvän lisäämisellä. Lisää ruokavalioosi kasviksia, hedelmiä ja marjoja, riittävästi proteiinia ja tarkista ateriarytmisi sekä lautasmalli. Löydä itsellesi sopiva liikuntamuoto ja kuuntele kehosi viestejä, myös nälkää ja uupumusta. Nauti herkuista herkkuhetkinä ja muista, että ulkonäkö ei määrittele ihmisarvoa.

Valmentajan ottaminen avuksi todennäköisesti auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi mutta varmistu kuitenkin, että hän ei kannusta epäterveisiin keinoihin painonpudotuksessa. Valmentaja ei siis tarjoa sinulle tiukkaa ruokavaliota, josta ei saa poiketa (ja jota muu perhe ei voi noudattaa), hän ei tarjoa sinulle listaa kielletyistä ruoka-aineista, eikä hän patista sinua sellaisen liikunnan pariin, josta et nauti. Valmentajan tulee etsiä kanssasi sinulle sopivat työkalut, eikä niin, että hänellä on yksi paletti, ota tai jätä.