Lasten painonhallinta

28.07.2020

Kasvanut paino ei kosketa vain aikuisia, vaan myös lapsia. Ylipaino on lapsillakin lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana ja alle 16-vuotiaista pojista 23-27% ja tytöistä 13-19% on ylipainoisia. Lapsia alkavat vaivata siis aikuisilta tutut elintasosairaudet. (terveyskirjasto)

Lapsille ei kuitenkaan voi puhua yhtä suoraviivaisesti erilaisten ruokien vaikutuksista terveyteen ja painoon eikä heitä saa kehoittaa laihduttamaan, kuten ehkä aikuiselle voi sanoa. Lasta ei siis varsinaisesti laihduteta vaan painon nousua hillitään, pituuskasvu huolehtii lopusta.

Lapsen ylipaino on aina aikuisten asia.

Lasten painoa seurataan neuvolassa sekä koulussa. Vaikka kasvukäyrä jo sanana saa monelle vanhemmalle niskakarvat pystyyn, ei ehkä niinkään kannata tuijottaa sitä, kasvaako lapsi miinus vai plus käyrällä vaan sitä, että lapsi kasvaa itselleen sopivalla käyrällä. Jos käyrässä tapahtuu muutoksia, terveydenhoitaja reagoi niihin.

Nykypäivänä toivottavasti kauhukertomusten entisaikojen terveydenhoitajat, jotka tuijottivat painoindeksiä ja painostivat laihduttamaan ja laskemaan kaloreita, ovat harvinaisia. Kaikilla ei kuitenkaan valitettavasti ole taitoja kohdata ylipainoista (lastakaan) ja keskustella painonhallinnasta rakentavasti. Vaikka lapsen painon ottaminen puheeksi vanhempien kanssa on hankalaa, se tulisi kuitenkin uskaltaa tehdä, sillä vanhemmat itse usein sokeutuvat lastensa painolle.

Terveydenhuollolla on tarjolla monenlaista moniammatillista apua perheille ja apu kannattaa ottaa vastaan. Sitä varten ammattilaiset ovat, auttaakseen. Lisää voi lukea lasten lihavuuden Käypä hoito -suosituksista: kaypahoito

Ruokailutottumukset opitaan lapsuudessa

Tuskin kukaan vanhempi haluaa ehdoin tahdoin tehdä hallaa lapsen tulevaisuudelle, mutta on muutamia hyvää tarkoittavia, yleisiäkin, tapoja, jotka ovat itseasiassa enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Jokainen meistä varmasti muistaa lapsuudestaan inhokkiruokia, joita oli pakko syödä. Kerta toisensa jälkeen oli pakko ja aina vain oksennus nousi kurkkuun. Syynä oli ehkä maku, haju tai koostumus, joka ei istunut suuhun sitten mitenkään. Taustalla vanhemmilla oli ehkä ajatus siitä, että kun maistellaan tarpeeksi usein, lapsi tottuu ruokaan.

On totta, että makuaisti vaatii aikaa tottuakseen uusiin makuihin. Noin 15 maistamiskertaa. MUTTA! Jos maistattamiseen liittyy pakkoa, lapsi päinvastoin oppii inhoamaan kyseistä ruokaa. Maistamishetken tulisi siis olla neutraali tunnelmaltaan. Uutta makua voi olla sitkeästi tarjolla ja perheen vanhemmat sekä muut sisarukset näyttävät esimerkkiä siitä, että kyseinen asia on ihan syötävää, hyvää ja aivan normaalia. Lapsen mielenkiinto maistamiseen herää.

Toinen paljon käytetty keino ruokailuhetkissä on palkitseminen. "Jos syöt kaikki vihannekset, saat jälkiruuan". Eikö kuulostakin viattomalta? Lopussahan on PALKINTO! Tässä käy kuitenkin niin, että lapsen mieli oppii, että syötävä ruoka on jotain kummallista, koska sen syömisestä tehdään numero. Totta kai he haluavat jälkiruuan ja saattavat siis syödäkin ne inhokit lautaselta. Se ei kuitenkaan opeta heitä pitämään kyseisestä ruuasta eikä tässä taktiikassa toimi tuo makuaistin tottuminen.

Herkkujen kieltämisen voisi kuvitella olevan helpohko ratkaisu varsinkin nuoren lapsen ruokailuja suunniteltaessa. Kuitenkin jonkun asian kieltäminen saa haluamaan niitä entistä enemmän. Kokeilepa itse karkkilakkoa.

Kieltojen sijaan toimii paremmin positiivinen kannustaminen ja oman esimerkin näyttäminen. Miksi lapsikaan söisi kasviksia jos vanhemmat eivät?

Välipalapatukoiden ja -keksien sijaan esille kannattaa laittaa sopivampia välipaloja. Meidän perheessä hedelmien kulutus kasvoi kun siirsin hedelmäkulhoja kulkureiteille. Muutama pikkutomaatti, viinirypäle tai pähkinä on näppärä napata matkaan ja syödä leikkien lomassa kun niiden eteen ei tarvitse nähdä vaivaa. 5-vuotias osaa kasata oman leipänsä kun jääkaapissa on hänelle sopivalla korkeudella margariinin lisäksi juusto- ja kasvisviipaleita.

Lasten nälänsäätely

Vaikkakin olen lukenut, että pienetkin lapset osaavat syödä ruokaansa juuri sen verran kuin on nälkä, tiedän kokemuksesta kolmen lapsen äitinä, että nälkä katoaa hyvin äkkiä jos mielessä on jotain houkuttelevampaa, kuten hyvä leikki, joka keskeytyi ruokailun vuoksi. Kahden syödyn herneen jälkeen "ei ole enää nälkä" ja halutaan poistua pöydästä.

Pitäisi vanhempana oppia luottamaan lapsen kylläisyyden tunteeseen, eikä houkutella tai varsinkaan pakottaa syömään enempää. "Syö lautanen tyhjäksi" on todella huono käsky. Lapsi ei voi vielä tietää kuinka suuren määrän ruokaa hän tarvitsee tullakseen kylläiseksi eikä sitä todellakaan päätä aikuinen, joka annostelee lapsen ruuat lautaselle. Ehkäpä jatkuvan ruokapöytäkinan sijaan voisi ottaa lapsen lautasen pois kun hän toteaa olevansa täynnä ja tarjoilla ruokaa myöhemmin.

Kylläisyyden tunnetta säätelee erilaiset hormonit, jotka aktivoituvat vatsalaukun laajenemisesta. Tämän säätelyjärjestelmän voi myös rikkoa jos syö aina kylläisyyden tunteen yli. Mutta kylläisyyden tunteeseen liittyy myöskin ruoka-ainekohtainen kylläisyys, laajassa buffetissa syöt siis helposti enemmän kuin on tarve, koska mielesi tekee maistella kaikkea. Tavan "yhden lautasen" ruualla syöt vähemmän.

On siis tavallaan totta, että jälkkäri menee "toiseen mahaan" ja se on ihan okei.

Varo miten puhut painosta ja ruuasta lasten kuullen

Työpaikkojen kahvihuoneet täyttyvät nyt syksyn tullen kesäkilokeskusteluista, erityisesti nyt kun etätyösuosituksetkin purettiin. Se on varsin tylsä aihe mutta ihan ok aikuisten kesken jos sitä haluaa käydä. Perheen ruokapöytään aihe ei kuitenkaan kuulu.

Sukujuhlissa on varmasti houkuttelevaa ihastella jonkun keventynyttä kehonpainoa ja kysellä, kuinka hän sen teki. Joku saattaa haluta myös taivastella omaa tai jonkun muun pyöristynyttä keskivartaloa. "Otan vaan tän keksin ettei kalorit pauku", "ei pitäisi syödä toista palaa mutten voi vastustaa" eivät kuulu lasten kuultaviksi.

Lasten(kin) painonhallintaan kuuluu terveelliset elämäntavat, ei superdieetit eikä kalorien kyttääminen tai karkkilakot. Ethän opeta lastasi siis kuuriluontoiseen elämään?