Tunnista omat voimavarasi

26.07.2020

Näen ympärilläni useiden aloittaneen elämäntaparemontin ja he ovat tietenkin oikeutetusti innoissaan tuloksistaan. Some täyttyy ennen ja jälkeen -kuvista ja "sinäkin pystyt tähän" -huudahduksista. Mutta pystytkö?

Yksi syy siihen, miksi en tarjoa bulkkina asiakkailleni supermahtavia, uskomattoman nopeasti laihduttavia dieettejä, on se, että haluan tietää millaiset voimavarat asiakkaallani on. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella on oma historiansa sekä haasteensa painonhallinnan kanssa. Jokaisen oma elämä on eri vaiheessa.

Sinäkin pystyt tähän!

Usein tämän kuulee tsemppaavana lausahduksena ehkäpä sellaiselta henkilöltä, joka ei ole aiemmin onnistunut pudottamaan painoaan, ruokavalio ollut retuperällä ja liikunta ei ehkä ole maistunut, toisin kuin sohva ja Netflix-sarjat. Hän on kuitenkin saanut motivaation jostakin ja tehnyt muutoksia elämäänsä ja tietenkin kertoo ilosanomaa muillekin. Upea saavutus, sitä ei voi kieltää.

Et kuitenkaan koskaan voi tietää, millaisessa elämäntilanteessa kuulijasi ovat. Monet tuoreet (ja vanhatkin) äidit kipuilevat muuttuneen ulkonäkönsä kanssa. PITÄISI olla timmimpi, PITÄISI olla huoliteltu, PITÄISI jaksaa tehdä itse taaperon ruuat jne jne. Ulkopuolelta tulee valtavasti paineita. PITÄISI.

On liian helppoa todeta pikkuvauvan äidille, että "nuku kun lapsi nukkuu", ihan kuin univaje olisi sillä selätetty. "Lähde vaunulenkille nukuttamaan lasta" tai "lapsen täytyy syödä puhdasta ruokaa" (mitä se puhtaus ikinä tarkoittaakaan), "syöttäisit lapselle/ söisit itse enemmän/ vähemmän sitä ja tätä", "jumppaa kotona", "älä osta herkkuja kotiin" jne jne jne. Jokainen äiti varmasti tietää kuinka paljon neuvoja, niitä hyvääkin tarkoittavia, satelee aivan täysin ulkopuolisiltakin.

Luulisi olevan helppoa vain kävellä kuntosalille sisään, ostaa jäsenyys ja aloittaa kuntoilu. Tai lähteä kävelylle, jokainenhan voi herätä puoli tuntia aiemmin ja lähteä ulos. Aloittaa kotona ruuan tekeminen tai ostaa ylipäätään terveellistä ruokaa (jälleen pitää kysyä, MITÄ se terveellinen ruoka on?). "Hommaa koira, sen kanssa on pakko mennä ulos", on ehkä huonoin syy ikinä hankkia koiraa.

Sinulle helppo asia ei välttämättä ole sitä kaikille.

Mistä voimavarat rakentuvat?

Jos henkilöllä ei ole riittävästi voimavaroja tehdä muutoksia, ne eivät ole pysyviä tai niitä ei tehdä lainkaan. Motivaatio ei tuo voimavaroja. Ulkoinen tsemppaus ei tuo voimavaroja.

Jos elämässäsi on kuormittavia asioita, terveellinen elämäntapa auttaa toki niiden käsittelyssä mutta MUUTOS kohti tällaista elämäntapaa ei ole helppo kun elämä on jo valmiiksi kuormittavaa. On helpompi toistaa itselleen tuttuja rutiineja ja jäädä paikoilleen ikään kuin selviytymään.

Voimavarasi voivat koostua kannustavasta lähipiiristäsi, esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen on heti hankalampaa jos läheiset tupakoivat ja liikkumaan on helpompi lähteä jos läheiset ovat liikkuvaa sorttia. Oma tupakointini päättyi lopulta kun mies vaihtui tupakoivasta savuttomaan urheilijaan, mutta tällaista lopettamistyyliä en suosittele :) 

Itsetunto ja usko omaan itseensä on hyvä voimavara. Muutokseen on haastavaa lähteä jos uskoo epäonnistuvansa kuitenkin. Omiin kykyihin tulisi pystyä luottamaan. Tässä erityisen tärkeää on ne pienet muutokset, joiden toteuttaminen on mahdollisimman helppoa. Kun onnistut yhdessä asiassa, toinen muutos on jo hieman helpompi ja kolmannen kohdalla olet saanut jo hyvin vahvistusta siitä, että SINÄ PYSTYT.

Riittävästi unta ja lepoa on tärkeä voimavara. Jos kärsit univelasta ja silmäpussit roikkuvat suupielissä, pieni reippailu saattaa olla hyväksi, mutta suurempi liikunnallinen ponnistelu kasvattaa loukkaantumisen riskiä, etkä jaksa keskittyä ruokavaliomuutoksiinkaan. Lisäksi väsyneenä kehosi automaattisesti kaipaa lisää ruokaa, yleensä rasvaista ja makeaa. Lepää siis ensin ja keskity sen jälkeen muihin muutoksiin.

Taloudellinen vakaus on ehkä vähemmän tunnistettu voimavara. Aina ei tietenkään tarvita kalliita kuntosalijäsenyyksiä tai useita lenkkivaatteita, mutta huoli rahojen riittävyydestä jo perus elämiseen on hirmuinen stressi. Jos sinut on juuri irtisanottu töistä tai talouteen ilmestyi yllättävä rahareikä, on todennäköistä, että ajatuksesi ovat jossain muualla kuin terveyttä tukevissa asioissa.

Ja ennen kaikkea tulee muistaa, että kaikki murheet eivät näy päälle päin. Erityisesti somessa on tapana näyttää vain sitä ihanaa ja ruusuista elämää, varjopuolista ei niinkään. Vaikka jollain näyttäisi olevan elämä reilassa, voi hän silti kärsiä esimerkiksi masennuksesta. Masennus ei ole vain ajoittaista alakuloa, vaan silloin synkkyys laskeutuu kaiken ylle.

Masentunutta ihmistä ei auta tsemppaukset, ei "sinäkin pystyt tähän" eikä "kyllähän sä nyt sen verran voit". Masentuneelle jo ulko-oven avaaminen voi olla suuri haaste, joten älä yliarvioi hänen jaksamistaan.

Mitä yritän sanoa?

Sitä, että on ihan okei, jos sinä et jaksa joka aamu "kehoa herättelevälle" lenkille, on ihan okei jos et joka päivä syö lautasmallin mukaisesti, on ihan okei jos et osta hedelmiä kaupasta ja on ihan okei vetää joskus myös sitä pizzaa.

On ihan okei jos et pysty tai edes halua pystyä yhtä hurjiin muodonmuutoksiin kuin some esittelee. Jos sinun tavoitteesi on vaatimattomammat kuin naapurin, se on ihan okei.

Tunnista omat rajasi, kunnioita niitä ja tue omaa jaksamistasi sinulle sopivin keinoin. Pyri muutokseen mutta hallitusti. Löydä itsellesi luontevat tavat noudattaa terveellistä elämäntapaa, siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta.

"Ei tekosyitä"

"Ei ole tekosyitä olla liikkumatta". On niitä, useitakin. Mutta aina ei tarvitse.

Minulla normaali arki koostuu töistä, opiskelusta, kuntosalista, agilitysta, muusta koiratouhusta, lasten kanssa olemisesta, perheen muiden eläinten hoidosta ja luonnossa liikkumisesta, parisuhdetta unohtamatta. Korona-aika on rajoittanut mm. agility- ja kuntosaliharrastusta ja joku voisi todeta, että niiden tilalla voi aivan hyvin harrastaa jotain muuta. Toki, nyt on enemmän aikaa juoksulle ja pyöräilylle mutta on myös päiviä, kun en liiku kotipihalta minnekään.

Kuuntelen omaa jaksamistani ja kunnioitan väsymisen merkkejä. Minun on vaikeaa löytää tasapainoa liikunnan, levon ja riittävän ruuan kanssa, joten joskus menee "liian lujaa" ja sen jälkeen on parempi levätä muutama päivä. En koe siitä syyllisyyttä, en myöskään pakota itseäni kaatosateessa tai 30 asteen helteellä lenkille.

Minulla ei siis ole tekosyitä, aina ei vain huvita ja se on ihan okei.

Jos kuitenkin haluat muutosta ja olet päättänyt tehdä muutoksia, etsi keinoja tehdä niitä. Jos todella haluat lähteä lenkille joka päivä, silloin voi ratkaisuna olla ne aikaiset aamuherätykset. Itsensä ympäröinti samanhenkisillä auttaa saavuttamaan tuloksia, pätee juurikin vaikka tupakointi-esimerkissäni. Ryhmäliikunnasta saatat löytää uusia tuttavuuksia ja koiraharrastukset harvoin ovat pelkkää koiran kanssa tekemistä.

Mieti, mitkä asiat elämässäsi tuovat sinulle hyvää, tuovat energiaa ja motivaatiota. Lisää niitä mahdollisuuksien mukaan. Toisaalta taas ne asiat, jotka tuovat sinulle ahdistusta ja pahaa mieltä, olisi hyvä jättää mahdollisimman vähälle. Käytä hyväksesi vetovoiman lakia, hyvä kasvattaa hyvää.